Heikkona sämpylöihin

Hyvin alkanut vuosi oli tarpeeksi hyvä syy palkita itsensä lahjalla. Eilen sain viestin ja kiiruhdin matkahuoltoon. Melkein kahden kuukauden odotus palkittiin kermanvärisellä, hiljaisella ja retrolla Kenwood patissier-yleiskoneella. Voi miten pitkälle eilinen iltavuoro tuntuikaan kun kone katseli minua paketistaan työpaikkani lattialta. En jaksanut kotiin tultua muuta kuin siirellä sitä keittiön pöydiltä toisille, olisiko tässä hyvä vai tuossa. Ei, kyllä se parempi paikka oli siinä edellisen, viimeisen ja ensimmäisen vaihtoehdon kolmantena :) Väsyin nostelemaan konetta ja ihastelin sitä loppuillan huokaillen. On se niin mainio kapistus.

Olin aikaisemmin päivällä tilittänyt puhelimessa miehelleni, että ostat sitten hiivaa ja jauhoja että pääsen heti leipomaan uudella vekottimellani. Kaupassa käynti olisi nipistänyt varmaankin 10 minuuttia minun aikaani ja pitkittänyt jo pitkää odotustani. Kun saavuin kotiin minua odotti sievä pino hiivaa ja iso säkillinen jauhoja. Ja koska heikkouteni sämpylöihin lähentelee jo sairautta, päätin tehdä niitä, vain virkistääkseni muistiani, miltä tuore, vastaleivottu sämpylä maistuikaan..?

Nuuh, nuuh. Koko asuntomme ja rappukäytävä tuoksuvat meheviltä ja pehmoisilta sämpylöiltä. Keitin kupillisen teetä ja sipaisin voinokareen sämpylän kupeeseen,hmmmmmmm.....

Mikä on sinun heikkoutesi?