Tilkkukone rikki

Arvasinhan minä sen, että heti kun innostus ja inspiraatio iskevät niin ompelukone sanoo sopimuksensa irti. En tainnut mainita että koneeni on isoäitini singeri, joka oli lojunut vuosia ullakolla kunnes minä löysin sen pölyttyneenä rojujen keskeltä. Vein sen kotiin lämpöön ja turvaan ja annoin sille paljon kosteaa rättiä ja hellyyttä. Ja niin se rähjäinen singeri alkoi muistaa askeleensa ja alkoi iloiseen tahtiin surruuttaa nukkaantunutta kangasta.

Sain sillä ommeltua joulukapan keittiömme ikkunaan, ilman sen kummempia nikotteluja. Ompelin tyynynpäällisen, jes, se tosiaankin toimii! Aloitin innokkaana suunnittelemaan tilkkutäkkiäni ja kuinka huristelisin sen valmiiksi nopealla tahdilla, koska koneenihan toimi kuin unelma pienien hellyydenosoitusten jälkeen. Ja pah, ihan kuin vanhus olisi aavistanut jotain ja päättänyt että minullahan et huristele yhtään tilkkua..ja niin se vietävä sen teki ja lopetti toimimisen. Nyt se on vietävä singerisairaalaan ja odotettava piinaavan pitkään odotussalissa eli kotona. Voi kurjuus sanon minä, tilkutkin kun olivat jo valmiina...