Sohvavanhuksemme joutui jemmaan anoppini ja appeni aittaan. Käyn siellä kyläillessämme höpöttelemässä sille ja lupailemassa parempaa tulevaisuutta. Ethän suutu, kun me sinut tänne tuotiin, ylhään yksinäisyyteen?
Ette arvaakaan kuinka paljon mieleni tekisi se sieltä raahata pieneen olohuoneeseemme, joka on jo muutenkin täpösen täynnä. Mutta niinkuin jo mainitsin, täpösen täynnä myös tarkoittaa sitä. Voihan näitä elämän suuria ongelmia ja pulmia...:)
Onpa todella kaunis sohva! Ehkä noin hyvää kannattaa jo vähän odotella, vai mitä?
VastaaPoistaEi vaan, uskon kyllä, että haluaisit sen heti käyttöön!
Ihanan synttärilahjan sait, minäkin haluaisin uuden ompelukoneen. Täytyy ensin vähän perehtyä, että mitä nykyään on tarjolla. Omani on jo lähes 20-vuotta vanha, mutta toimiva yksilö kuitenkin. Nykyään niissä taitaa olla vaikka mitä hienouksia.
Nanna: Kovasti olen jo sohvaan patjoja mallailut ja tyynykankaita on vinot pinot! :) Ompahan nyt sentään uusi kone millä saan jotain aikaiseksi ilman ärränpäitä.
VastaaPoistaTosi kaunis sohva!
VastaaPoistaMeillä on sama homma edessä, kun joudumme viemään keittiöstämme vanhan pienen lankkupöydän vinttiin -koska rempan jälkeen siihen, missä se ennen oli, tulee kaappi ja pöydälle ei ole enää missään huoneissa tilaa -nyyh!
Luopumisen tuskaa.
Totta Niina! Voisin luopua ihan mistä muusta huonekalusta tahansa että saisin sohvan ängettyä olohuoneeseemme..! Käytännöllisyys ja toimivuus katoaisi kyllä samassa sekunnissa:)
VastaaPoistaTilaongelmia täälläkinpäin! Suloinen on sohvasi ja viehättäviä ajatuksia blogittarella!
VastaaPoistaMikä ihana sohva, ymmärrän täysin ikäväsi :)
VastaaPoista