Sain äidiltäni mummoni kahvikuppi parin. Muistan miten hän aikoinaan joi siitä kahvinsa. Kaunis norsunluunvärinen kuppipari oli kadottanut muut kuppinsa kauan aikaa sitten. Kupit, rikkinäinen singer ja kuvat mummostani ovat ainoa näkyvä muisto hänestä. Voi kuinka ikävöinkään mummoa. Mitenkä paljon minulla olisi hänelle asioita kerrottavana, kuinka paljon jäi sanomatta koska olin vielä niin nuori ymmärtääkseni että mummoa ei enää ole.
Kävin hänen haudallaan äitienpäivän aikaan. Istutin haudalle violetteja orvokkeja, siivosin kanervat pois ja haravoin haudan edustan. Käytiin mummon ja ukin entisellä mökillä. Itkuhan siinä tuli, liikaa hyviä muistoja ja mummo keittiössä kaatamassa muroja muoviselle lautaselleni. Olisitpa vielä täällä, haluaisin niin kovasti että olisit vielä täällä.
Mummo kuoli 1997 ja nyt vasta suren ja itken sitä. Aikaisemmin en osannut, en ymmärtänyt. Aloin kerätä kuppisarjaa ja tällä hetkellä sitä on tusinan verran :)
Ihania kuvia:) Minulla on toinen mummi vielä jäljellä, ja usein lasten kanssa käydään isomummia katsomassa!
VastaaPoistaMeidän blogissa on sinulle jonkin sortin haaste;)
Mari
Tuttua,niin tuttua. Minun äidin äiti kuoli n.8 vuotta sitten ja nyt vasta olen alkanut kaivata mahdollisuutta vielä nähdä hänet,jutella ym. Emme olleet kovinkaan läheisiä hänen elonsa aikana ja se harmittaa,etten kerinnyt tarpeeksi häneen tutustua,niin harvoin pääsimme näkemään.
VastaaPoistaMutta kaipa hän tuolta pilven reunalta jostain kattelee ja kuulee kaipaukseni...niinkuin sinunkin mummosi sinun. :)
Mari: Heps, tartun haasteeseen jahka ehdin, kun loma alkaa,ehkäpä jo viikonloppuna :)
VastaaPoistaMimmimamma: En ymmärrä miten voinkin ikävöidä mummoani näin paljon ja näin pitkän ajan päästä?! Aina kun häntä muistelen niin kyynel tulee silmäkulmaan. Kummallista.
Ihania kuvia..minäkin muistelen usein lapsuuteni kesiä mummolassa, mansikoita, leikkimökkiä, mummun hiivaleipää.. huoks..
VastaaPoistaNiin,tekstistäsi olisi jokaisen halukkaan hyvä ammentaa ajatuksia itselleen..vaikka ollaankin kaikki kiireisiä, kukaan ei ole täällä loputtomiin..omaa isoäitiäni en koskaan unohda, fyysisesti hän on kuitenkin ollut poissa vuodesta 1995, henkisesti läsnä joka päivä, kiitos siitä hänelle.Usein hän käy unessani täällä, silloin aamuisin ikävä on erikoisen kova..
VastaaPoista