tiistai 18. marraskuuta 2014

Sisustaja minussa

Aloin tässä taannoin, erään toisen asian siivellä miettimään omaa historiaani sisustajana. Ammattiahan en siitä syystä tai toisesta koskaan opiskeluvuosinani ole opiskellut. Ihan vaan mututuntumalla mennyt; mikä on näyttänyt ja tuntunut hyvälle - silloin joskus kun melkein kaiken piti olla sinistä, silloin kun kiinalaiset merkit oli in, verhoissa, astioissa..ja myös silloin kun posliinikoristeet olivat pölyttömässä, viivasuorassa rivissä lapsuuteni huoneen kirjahyllyssä.

Niin, siihen miettimiseen..tuo sisustaja minussa asui jo tuolloin lapsena, 9 veenä. Siinä kirjahyllyssä olivat tavarat järjestyksessä. Niin kuin lauantaisin monessa kodissa, oli myös meillä kotona siivouspäivä ja minä olin rätti kourassa pyyhkimässä pölyjä hyllystäni, vaihtamassa lakanoita sänkyyni, silittämässä ja vaihtamassa verhoja huoneeni ikkunaan.Työpöytäni pidin siistissä järjestyksessä ja vaihdoin tavaroiden paikkoja niin kuin nyt kodissani huonekaluja. Järjestelin muutenkin mielelläni, tein asetelmia hyllyille ja siivosin ylimääräiset tavarat pois näkyvistä. Muuten siivottiin yhdessä, mutta se järjestely oli minun juttu!  Löysin sen esteetikon alkulähteen ja se sai hymyn huulille Se pieni 9 vuotias tyttö elää minussa vieläkin, hän on sama innokas ja järjestelmällinen sisustaja nyt, kuin silloin 20 vuotta sitten.

Kuva minusta silloin kun flanellipaidat ja raitaverkkarit olivat kuuminta hottia. Nyt nukkumaan mars!


2 kommenttia:

  1. Sama iloinen ilme jo tuolloin, kuin nyt...ja muistan kyllä, että tuo ilme Sinulla oli vieläkin pienempänä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehehee..taitaa olla ihan aito hymy, tunnistan kyllä itsekin että käytän kyseistä ilmettä nykyäänkin :)

      Poista

Kiva kun jätit kommentin!